Ketä Sarajevon laukaukset 28.6. 1914 oikeastaan palvelivat?

Olen ennenkin kirjoittanut Gavrilo Principistä (1894-1918) sekä eräästä sillasta Sarajevon kaupungissa, jossa ammuttiin 28.6.1914 Itävalta-Unkarin kruununperijä arkkiherttua Frans-Ferdinand ja hänen vaimonsa arkkiherttuatar Sophie, jotka olivat käymässä vierailulla tuossa kaupungissa. Onko Gavrillo Princip oikeasti sankari vai terroristi riippuu siitä, keneltä sitä mennään kysymään? Houkutteliko eversti Dragutin Dimitrijevic eli "eversti Apis" hänet tekemään poliittisia murhia esimerkiksi huumeilla.

Noissa "musta käsi" (Crna ruka) tyyppisissä järjestöissä on sellainen aspekti, että tuollaiset "eversti Apis"-peitenimeä käyttävät henkilöt saattavat käyttää tuollaisia nuoria miehiä hyväkseen, ja esimerkiksi tapattaa heillä kilpailijoitaan tai muuten kaupata noita palveluksia esimerkiksi mafialle, joka tarkoittaa salakuljettajia tai muita organisoidun rikollisuuden jäseniä. Noita henkilöitä tietenkin oli jo 1900-luvun alussa olemassa, ja siksi nuo "mustan käden" miehet saattoivat käyttää kouluttamiaan terroristeja aivan tavallisina "torpedoina", joilla he hoitelivat kilpailijoitaan pois päiviltä.

Gavrillo Princip (1894-1918)

Kyseinen salamurha sitten sai aikaan sen, että Ensimmäinen Maailmansota syttyi ja myöhemmin Itävalta ja Unkari erosivat toisistaan. Tuolloin 19-vuotias slovenialainen Gavrilo Princip toimi oman lausuntonsa mukaan Serbialaisen salaseuran eli "Mustan käden" käskystä. Tuon käskyn oli Principin mukaan antanut "Eversti Apis" oikealta nimeltään Dragutin Dimitrijevic, joka todellisuudessa komensi Serbian sotilastiedustelua. Kuitenkin voidaan todeta,että Princip ei ehkä täysin ollut käsittänyt tekonsa vakavuutta, kun hän lähti sitten tuota tekoa tekemään.

Hän oli 19-vuotiaana alaikäinen siten, että hän ei voinut saada kuolemantuomiota, joten sen vuoksi tuo mies ei voinut saada kuolemantuomiota teostaan, joka johti Ensimmäiseen Maailmansotaan. Tuolloin tuli mieleeni, että oliko hän valehdellut ikänsä? Kuolemantuomion ikäräja oli tuolloin 20-vuotta. Oliko Dimitrijevicin mielessä ollut kuva, jossa nuoria poikia kävelytettiin ampumaradalle, jos hän määräsi itsemurhakapselit vaihdettaviksi. Tuolloin hän olisi voinut osoittaa koko maailmalle, että Itävalta ei noudattanut omia lakejaan.

Kuitenkin Princip yritti päästä marttyyriksi nielemällä syanidia sekä yrittäen ampua itsensä tuon teon jälkeen. Kuitenkin ainakin omasta mielestäni Gavrilo Princip oli oikeasti vain poika, joka joutui Dimitrijevic:in vaikutuspiiriin, ja tuo eversti sitten ahtoi hänet täyteen erilaista kansallisromantiikkaa. Tuossa värväystapahtumassa saatettiin käyttää opiaatteja, joilla Dimitrijevic sitten houkutteli Principin omaan vaikutuspiiriinsä, ja alkoi sitten valmentaa tätä tulevaa tehtävää varten. Kuitenkin se että miksi tuo serbialainen salaseura sitten teki sen teon, mikä johti miljoonien ihmisten kuolemaan on jäänyt historian hämärään.

                                                                  Dragutin Dimitrijevic "Eversti Apis" (1876-1918)

Miten Dimitrijevic saattoi kuvitella, että 4,5 miljoonan ihmisen Serbia voittaisi sodassa 65 miljoonan ihmisen Itävalta-Unkarin. Ja miten Dimitrijevic saattoi kuvitella, että Serbia ei häntä luovuttaisi Habsburgien käsiin, koska jos kruununperijä oli tapettu, niin toki Keisari Frans-Joosef I, joka jatkossa on ilman numeroa sen halusi kostaa. Ja jos tuo tekijä sattui olemaan jossain muussa maassa, niin häntä kyllä vaadittaisiin oikeuteen, vaikka tämä olisi kuinka jonkun muun maan kansalainen. Mikäli kyseessä olisi hyvin pieni maa verrattuna kaksoismonarkiaan, niin silloin ei Itävallan keisarin tarvinnut muuta kuin esittää vaatimus, niin siihen sitten odotettiin vain myöntävää vastausta. Jos vastaus ei Frans-Joosefia sattunut miellyttämään, niin silloin olisi edessä sota. Tuo mies ei paljoa vastarintaa sietänyt, ja hänen kovuutensa sitten sai muut valtiot pelkäämään häntä ja hänen Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian armeijaa.

Mutta kaksi kertaa häntä oli nöyryytetty historian aikana. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1871, kun Saksa oli yhdistynyt. Tuolloin Frans-Joosef varmasti hiukan odotti pääsevänsä myös Saksan keisariksi, mutta toisin kävi. Nuo pohjoiset valtiot yhdistyivät Preussin johdolla, ja valitsivat keisariksi Wilhelm I:n, mikä tietenkin teki Frans-Joosefin asemasta hyvin ikävän. Toinen oli Meyerlingin tapaus vuodelta 1889, jossa hänen vanhin poikansa ja Itävallan kruununperijä löydettiin kuolleena erään Maria Vetseran kanssa, ja tapausta pidettiin kaksoisitsemurhana.

Kuitenkin Frans-Josefia pidettiin epäiltynä murhaan, eli tarinoiden mukaan hän oli raivokohtauksen aikana ampunut poikansa ja tämän rakastajattaren, mikä sitten teki hänen henkilökohtaisen elämänsä todella tukalaksi. Se että tapausta yritettiin peitellä ja esimerkiksi ruumiita siirrettiin pois linnasta vain lietsoivat huhuja siitä, että Frans-Josefin väkivaltaisuudesta, ja kuninkaallisissa piireissä ei tietenkään suvaittu. Se että Saksa ei ollut valinnut häntä keisariksi taas torpedoi hänen unelmansa Itävallan uudesta siirtomaavallasta, jota tietenkin tarvittiin, koska tuo keisarien elämäntyyli oli hiukan kalliin puoleista.

Erich Von Falkenhayn (1862-1922)

Kun valtiota rakennettiin, niin työn piti olla hyvää, joten kalliit arkkitehdit sekä muut ammattimiehet kuten insinöörit olivat kalliita palkata. Näet esimerkiksi tykkien sekä sotalaivojen rakentaminen oli asia, jota ei voinut ilmaiseksi teettää. Miksi Balkan muuttui Euroopan ruutitynnyriksi liittyy muuten tähän asiaan. Tuo niemi oli sikäli ikävässä paikassa, että se esti Itävaltaa siirtämästä sotalaivojaan vapaasti Välimerelle, vaikka toki olihan Frans-Joosefilla sitten tietenkin Triesten alue sekä Kroatia ja Bosnia-Herzegovina. Mutta se ei häntä paljoa lohduttanut, koska jos hän ei olisi saanut aluksilleen pääsyä merelle, niin silloin ei Itävalta olisi voinut edes harkita siirtomaiden hankkimista.

Toisaalta taas nuo kaukomaat olivat varattuja muille valtioille. Tuo Itävallan merenranta sijaitsi muuten Egeanmeren rannalla, ja Italia olisi voinut hyvin sulkea Frans-Joosefin laivaston sen rantaan. Tuo meri oli tuolloin vilkas salakuljettajien toimialue, ja siitä haluttiin tehdä tietenkin loppu. Kun asiaa ajatellaan tuon vuoden 1914 kannalta, niin silloin kuitenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi Serbian tarkoitus oli toimia puskurivaltiona Itävalta-Unkarin sekä Ottomamien valtakunnan välillä. Mutta Serbian ongelmana oli sitten se, että tuo maa saattoi liittoutua Ottomaanien tai Venäjän kanssa, jolloin sen kautta hyökkäävät valtiot olisivat saaneet Itävalta-Unkarin polvilleen. Kuitenkin oli myös valtio, jota Itävalta piti uhkana itselleen, ja se tietenkin oli Saksa, jossa puhuttiin samaa kieltä kuin Wienin hovissa.

Mutta muuten mitään yhteistä ei noilla valtioilla ollut. Ja tietenkin nuo Sarajevon laukaukset olivat viimeinen pisara tuolle miehelle, joka oli hallinnut yhtäjaksoisesti vuodesta 1852, jolloin hän sai diktaattorin valtuudet omassa maassaan. Vuonna 1832 syntynyt keisari oli 80-vuotias kun nuo laukaukset ammuttiin, joten tuon ikäisen henkilön toiminta saattaa olla hiukan äkkipikaista. Varsinkin jos hän on dementoitunut, niin silloin saattaa tilanne olla niin, että hän muuttuu aggressiiviseksi sekä vainoharhaiseksi. Mutta kun puhutaan siitä,kuka tuon salaliiton takana oli, niin täytyy muistaa se, että Serbia ei ainakaan tuosta teosta mitenkään hyötynyt. Ja ei kai Dimitrijevic oikeasti kuvitellut, että Princip uskaltaisi tehdä itsemurhan ammuttuaan tuota paria. Tai sitten joku sabotoi tuota syanidikapselia.

Karl-Maria Wiligut (1866-1946)  1930-luvulla otetussa kuvassa

Eli tuo henkilö antoi Principille kapselin, mikä ei toiminut. Toisaalta taas tuon arkkiherttuan auton matka Sarajevossa oli hiukan omituinen, koska sitä vastaan hyökättiin jo kerran pommilla erään toisen salaliittolaisen toimesta. Kuitenkaan arkkiherttuan turvaamiseksi ei tehty mitään erityistä, eli edes auton reittiä ei muutettu, ja sitten tapahtui eräs tapaus, mitä ei juurikaan mainita. Auto ajoi tuon kohtalokkaan sillan ohi, ja sitten kuljettaja joutui peruuttamaan sen takaisin. Jos tuota ajovirhettä ei olisi sattunut, ei Princip olisi saanut autoa kiinni, ja laukaus olisi epäonnistunut. Tuolloin kuitenkin voidaan kysyä sitä, että miksi Sarajevon poliisi ei ohjannut autoa oikealle tielle, jolloin tuota noloa tapausta ei olisi tapahtunut? Tällä tarkoitan sitä, että auton olisi pitänyt ajaa ilman virheitä, eikä ajella edestakaisin tuolla melko kapealla kadulla.

Kuitenkin tuo virhe sai aikaan sen, että Princip ehti paikalle avaten tulen Browning-pistoolilla ampuen molempia autossa istuneita. Tuon jälkeen hän huomasi, että suussa oleva syanidikapseli ei toiminut, minkä jälkeen hän yritti ampua itseään päähän. Tämän teon kuitenkin esti Sarajevon poliisi tai arkkiherttuan turvamiehet, joiden käsiin hänet luovutettiin. Principin kohtalona oli istua koko Ensimmäisen Maailmansodan ajan Tizénin kaupungin vankilassa ankarissa oloissa saatuaan 20-vuoden vankeusrangaistuksen teostaan. Virallisesti hän kuoli vuonna 1918, ja eräs asia sitten jää varmasti kaivamaan tutkijoiden mieltä.

Nimittäin hänen oikea kätensä oli vankilassa amputoitu siihen tulleen tuberkuloosin takia. Tuo amputoitu käsi oli se, jolla tuo nuori mies piti asetta, jolla hän ampui arkkiherttuan, jolloin aseeseen jäänyttä sormenjälkeä ei sodan jälkeen päästy vertaamaan Principin käteen. Tuolloin nimittäin olisi voitu varmentaa se, että ampuja todella oli Princip. Toki hänet oli nähnyt moni ihminen, ja tuon nuoren miehen osuudesta salaliittoon ollaan varmoja. Kuitenkin tuolla sormenjäkitestillä olisi voitu asia sitten varmentaa lopullisesti. Eversti Dimitrijevic taas kuoli Belgradilaisen sotatuomarin lukeman tuomion jälkeen teloituskomppanian edessä.

Kuitenkin hän saattoi toimia jonkun muun valtion kuten Venäjän tai Englannin sekä myös Saksan laskuun. Se oliko tuo Dimitrijevic oikeasti edes "eversti Apis" on arvailujen varassa, ja hänen yhdennäköisyytensä Kenraali Karl-Maria Wiligut-Weisthorin kanssa on tietenkin hyvin tunnettua. Samoin tuon salaperäisen miehen yhdennäköisyys kenraali Erich Von Falkenhayn kanssa on silmiinpistävää. Joten oliko hän sitten kuitenkin päässyt pakoon tai toiminut esimerkiksi Saksan keisarillisen esikunnan laskuun on jäänyt selvittämättä. Eli tunnistiko Dimitrijevic sotaoikeudessa sitten Principin on myös arvailujen varassa, ja miten tuo "eversti Apis" saattoi värvätä alaikäisen Principin tähän tehtävään, missä he sitten aikoivat ryhtyä serbian kansallisiksi sankareiksi.

Mutta se mikä itseäni tässä "Mustassa kädessä" ihmetyttää oli se, että värväytyessään tuon salaseuran jäseneksi oli tuo mies alaikäinen, mikä tarkoitti sitä, että hän oli vanhemmilleen tilivelvollinen teoistaan. Ja siksi on ihmeellistä, että hänen toimistaan ei silloin aikoinaan tiedetty yhtään mitään. Kun Bosnia liitettiin vuonna 1908 Itävalta-Unkariin oli tuolloin 14-vuotias Princip lähtenyt tähän salaseuraan mukaan, ja sen toimintaa toki ohjasi Serbian tiedustelu, joka koulutti sissejä sekä aseisti heitä.

Tuon järjestön kautta sitten Serbian tiedustelu järjesti poliittisia murhia. Tai ainakin "Mustan käden" toimijat väittivät toimivansa Serbian hallituksen määräyksestä, mutta saattoi olla niin, että he sitten myivät palveluksiaan myös yksityisille toimijoille. Mutta kuitenkin on hiukan omituista, että Frans-Ferdinandin murha voitiin suoraan yhdistää Serbian tiedusteluun sekä Belgradin hallintoon, joka sitten sai Itävallan ryhtymään sotatoimiin naapuriaan vastaan. Eli oliko "eversti Apis" sitten oikeasti vain käyttänyt Serbian armeijan päämajaa tehtävien antamiseen, olettaen että hänen määräämänsä tehtävät toteutettaisiin ilman sen suurempia kyselyitä. Ja sitten kävi niin, että joku oli sabotoinut noita kapseleita. Tuolloin Princip sitten kuulusteluissa yhdessä muiden kiinnijääneiden kanssa kertoi suhteestaan Serbiaan sekä tuohon "eversti Apisiin", mikä sitten johti Ensimmäiseen Maailmansotaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarajevon_laukaukset

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gavrilo_Princip